Osa 5 Oma perhe on pahin

Paloman luona oli myös alkanut käydä lukiolaisia poikia, jota Gemma katseli katkerana sivusta. Paloma veti poikia puoleensa kuin magneetti!
Carriekin seurasi osin äidillisen huolissaan sivusta, Paloman raahatessa erilaisia poikia kotiinsa.

Paloman uusin valloitus on Sam, joka kuunteli mielellään jokaista Paloman suusta päässyttä sanaa. Tämä oli yksi ensimmäisistä kerroista kun Paloma itsekin koki olevansa todella ihastunut...

Samin ja Paloman välit lämpenivät ilmastonmuutoksen tahtia, ja pian he jo halasivat toisiaan lämpimästi kun tapasivat, kulkivat käsikädessä ja olivat onnellisia yhdessä.
Samin takia Paloma laiminlöi kylläkin melko usein sisarustensa kanssa leikkimistä ja oli se joka tyli kotiin viimeisenä.

Gemma oli luonteeltaan todellinen lukutoukka, mutta jaksoi silti irroittautua arjesta ja leikkiä mitä kummallisimpia ja hauskimpia leikkejä Ramolan ja Deccan kanssa. Carrie mietti usein miten korvaamaton lastenhoitaja Gemma oli...

Viimeisinä päivinä ennen kaksosten syntymäpäivää Ramola leikki kuin hätää kärsien palikoilla, nalleilla ja pikkuautoilla.
Gemma tuli kysymään Ramolalta miksi tämä näytti niin surulliselta ja kiireiseltä:
– No, Ramo... Mikä sinua riepoo?
– Kun minusta tulee kohta iso ja... Sitten en voi enää leikkiä!
– Mitä sinä höpötät? Gemma nauroi.
– No ei Seth leiki, eikä Paloma...
– Mutta minä leikin! Gemma nauroi. – Sinusta voi tulla ihan yhtä hullu kuin minusta... Varataan mielisairaalasta yhteinen huone! Gemma hekotti ja juoksutti jo seuraavana hetkenä Ramolaa reppuselässään ympäri taloa.

Kohta koitti jo se päivä, kun jokainen talon lapsi oli teini, enemmän tai vähemmän alle täysi-ikäinen. Carrie oli enemmän kuin hämmentynyt siitä, että jokainen lapsi oli niin samannäköinen kuin vanhempansa.
Sisarukset saivat myös yhdessä halailla ja lohduttaa Carrietä, joka itki hulluna järkyttyneenä ajan kulumisesta...

Gemma Rowan
Iloinen, onnellinen, lapsiraks elämänmyönteinen melkein nuori aikuinen, joka on käytännössä koko perheen vanhin. (7 min Sethiä vanhempi)

Seth Rowan
Maskuliininen, hiljainen, koulukeskeinen urheilijanuoukainen, joka arvostaa perhettään ja rakastaa veljellisesti jokaista sisartaan.

Paloma Rowan

Romantiikkaa ihannoiva, lapsi- ja eläinrakas, onneaan etsivä nuori iloinen nainen. Paloma ihailee äitiään, joka on saanut koko hänen elämänsä tuntumaan kuin sadulta.

Decca Rowan

Koulutusta arvostava, kulinaristinen, sosiaalinen neitonen, jonka pääpiirteisiin harrastuksiin kuuluu perheen keittiössä riehuminen ja ystävien kanssa oleilu. Elämästä pitää hänestä ottaa ilo irti! Ainut asia mikä Deccaa jäi lapsuudesta harmittamaan, oli se, että hän ei ikinä saanut koiraa...

Ramola Rowan

Melko leikkisä, silti omissa oloissaan viihtyvä, opiskelukeskeinen tyttö. Ramola on ainoa perheestä, jolla on mustat hiukset. Carrie epäilee, että tyttö on perinyt ne hänen iso-isovanhemmiltaan, jotka ovat olleet kylläkin jo kauan istuskelemassa ylhäällä pilven reunalla...

******

Perheen nuoret kävivät ahkerasti koulua, arvostivat nuoruuttaan ja yrittivät pitää omista elämistään hyvää huolta.
Ramola tuntui siliti olevan ainoa, joka ei enää viihtynyt niin paljon kotona.
– Äiti! Miksen minä saa jo muuttaa pois kotoa?
– Kulta, sinä olet alaikäinen, en minä voi luvata sinulle mitän sellaista! Mutta heti kun olet täysi-ikäinen, saat päättää omasta elämästäsi!
– Mutta äiti... Minä en jaksa olla kotona!
– Mitä vikaa omassa kodissasi on?
– No en minä tiedä, täällä on tylsää! Liikaa ihmisiä!
– Ramo, minä en oikein enää voi sille mitään että sinulla on neljä sisarta...
– Ei äiti... Siis, ei äh... En minä osaa selittää.
– Minä huomaan... No, ei puita sitä sen enempää. Haluaisitko sinä leipoa jotain?

******

Seuraavalla viikolla vietettiin suurta syntymäpäiväjuhlaa, jolloin kaikki sisarukset täyttivät tietysti eri verran, mutta se ei isoa sisarusjuhlaa estänyt.

Ensin kolme vanhinta tytärtä puhalsivat kynttilät, sitten tuli Ramolan ja Deccan vuoro. 

Ikäjärjestyksessä:

Gemma, Seth, Paloma, Decca, Ramola

Juhlimisen jälkeen Carrie veti Paloma vähän syrjemmälle.
– Kuules nuppu, me olemme vähän isän kanssa miettineet että... Josko sinä haluaisit jäädä tänne meidän kanssamme asumaan ja jatkamaan sukua... Olsit perijä...?
– O-oikeasti? Paloma sopersi.
– Jos sinä vain ikinä haluat... Kun, sinulla nyt näyttää olevan näitä miehiä kiikarissa ja...
– To-tottakai minä jään! Voi kiitos, kiitos, kiitos äiti! Paloma hihkui ja halasi äitiään lujasti.

Kuultuaan uutisesta muut sisarukset olivat toki iloisia, mutta päättivät yhdessä muuttaa asumaan kaupungin keskustaan ja miettimään lisäopiskelua...
Muut sanoivat, että tavallaan tämä Paloman ainoana taloon jääminen ei haittaa heitä myöskään siksi, että he kaikki olivat kaksosia, ja Paloma oli heidän pieni prinsessansa, eikä se riipaissut ketään paljoa. Jos Palomalla olisi ollut kaksonen, olisi tilanne voinut olla vähän kirpeämpi.

Paloma kävi usein Deanin kanssa kävelyllä keskustassa. He olivat nyt pysähtyneet kaupungintalon eteen seisoskelemaan.
Pian Dean kuitenkin muisti, että hänellä oli eräs palaveri koululla, ja hänen täytyisi jättää Paloma itsekseen.
Hetken Paloma seisoskeli paikallaan, kunnes kääntyi ja huomasi takanaan penkillä nuoren miehen.

Vanhana hurmirinaisena Paloma pöyhäisi nopeasti hiuksiaan, kostutti huulensa ja kääntyi hymy huulilla miehen puoleen.
– Hei, saanko esittäytyä? hän kysyi.
– Jos enkeli kerran tipahtaa taivaalta eteeni, voiko siitä kieltäytyä? mies sanoi ja kohotti toista kulmakarvaansa.
– Paloma Rowan.
– Cruz Martingale. Sanoitko Rowan? Satutko sinä olemaan Carrie Rowanille sukua?
– Tytär.
– Kiinnostavaa, minä olen juuri hakemassa töihin siihen bisnesfirmaan jossa hän on johtajana!
– Ai, no, mistä sitä tietää jos minä olisin kuullut kyvyistäsi ja minut olisi palkattu hakemaan sinut firmaan töihin?
– Mistä senkään tietää, enkelit voivat olla juonikkaita...
– Soittele minulle, Paloma sanoi ja kaivoi taskustaan lapun jossa oli hänen nimensä ja puhelinnumeronsa.

Illalla, kun kaikki olivat yhtä aikaa kotona katselemassa televisiosta uutisia, Dean esitti Carrielle ja Palomalle kysymyksen:

– Noniin naikkoset, haluaisitteko lähteä pienelle ajelulle?

– Minne...?

– Se on salaisuus, hän nauroi ja naisten suostuttua hän soittikin taksin.

Carrie ja Paloma istuivat autoon jännittyneinä, malttamattomina tietämään matkan päämäärää.

Samaan aikaan, erään tontin takapihalla aurinko oli laskemassa, ja värjäsi taivaanrannan purppuran väreillä....

Tuolla eräällä tontilla, sijaitsi Rowanien suvun uusi iso omakotitalo!

Toivuttuaan alkusokista, Paloma ja Carrie ryntäsivät keittiöön tekemään ruokaa, ja katselemaan ikkunasta uskomattomia maisemia.

Paloma kävi usein iltaisin töidensä jälkeen elokuvissa tai syömässä, ja odotti josko Sam tai Cruz soittaisivat hänelle...
Viikkoihin miehistä ei kuulunut mitään!

Illalla Paloman puhelin soi juuri, kun hän tuli kotiin.
– Haloo?
– Paloma? Täällä Cruz, muistatko minut vielä... hän nauroi.
– Miten sinut voisi unohtaa? Miksi sinä et ole soittanut?
– Olen kerännyt rohkeutta...
– Olenko minä pelottava?
– Harva uskaltaa soittaa enkelille... Siihen tarvitsee rohkeutta.
– Olenko minä enkeli?
– Vähintäänkin arkkienkeli...

Illalla tuon eriskummallisen flirttipuhelun loputtua, Paloman puhelin soi uudestaann.

– No hei Paloma! Minä kuulin että sinä olet ollut vähän tuhmeliini...

– Mitä, mitä ja kuka puhuu? Paloma hölmistyi.

– Sam täällä, muistatko vieä minua?